Termit tutuiksi

ESG on lyhenne englannin kielen sanoista Environmental, Social ja Governance. Suomeksi nämä tarkoittavat ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen ja hallintotapaan liittyviä asioita. Yhdellä sanalla näistä voidaan puhua vastuullisuutena. Yrityksen vastuullisuus näkyy siinä, miten sen tuotteet ja palvelut tukevat kestävää kehitystä. Se puolestaan nojautuu päämäärään turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Vastuullisuus näkyy myös yrityksen riskienhallinnassa eli siinä, miten se minimoi haittavaikutukset omassa toiminnassaan.

Vastuullisuus lisää yrityksen kykyä sopeutua muuttuvaan toimintakenttään. Kestävä liiketoiminta mahdollistaa hyvän perustan yrityksen menestyksen jatkuvuudelle ja kasvulle. Toisaalta se edellyttää, että ympäristö, ihminen ja talous huomioidaan tasavertaisesti.

Maailmanlaajuinen tuotanto ja kulutus vaikuttavat merkittävästi ympäristöön aiheuttaen muun muassa ilmastonmuutosta, luonnonvarojen ehtymistä, jätteitä, saastumista, metsäkatoa ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä. Tämä johtaa laajoihin globaaleihin muutoshaasteisiin, mutta yrityksen arjen näkökulmasta myös esimerkiksi resurssien saatavuusongelmiin. Yritysten rooli tässä yhtälössä on merkittävä sekä heidän oman menestyksensä että toisaalta ulkoisten vaikutustensa näkökulmasta.

Ihmisnäkökulmaa tarkasteltaessa, yritykset ovat vastuussa sekä henkilöstöstään että vaikutuksestaan ympäröiviin yhteiskuntiin, oli sitten kyse työoloista, työoikeuksista tai monimuotoisuudesta.

Vastuullisuuden kolmantena kivijalkana on hyvä hallintotapa. Se tarkoittaa esimerkiksi lahjonnan ja korruption, verojen, sekä sisäisten käytäntöjen valvontaa. Hyvin hallinnoitu ja avoimesti viestivä yritys tuottaa hyvää niin itselleen ja sidosryhmilleen kuin kaikkialle ympärilleen pitkällä tähtäimellä.

ESG vaatimukset ja EU taksonomia tuovat osaltaan vihreän siirtymän näkyväksi yrityskentällä. Pankkien huomioitava luotonantomenettelyissään ESG-teemat. Tällä hetkellä raportointivaatimukset kohdentuvat isoihin yrityksiin, mutta sidosryhmäkytkösten, kuten alihankinnan ja toimitusketjun kautta, vastuullisuuden todentaminen valuu toimitusketjua pitkin sen jokaiselle toimijalle jossain muodossa. Myös asiakasodotukset kuluttajarajapinnassa lisäävät painetta toimia vastuullisesti ja pysytä vielä todentamaan se.

Taksonomialla viitataan EU:n kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmään, jonka avulla luokitellaan taloudellisia toimintoja ja rahoitusta voidaan ohjata kestäviin toimenpiteisiin. Taksonomia on osa Euroopan Unionin kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaa, jolla halutaan kytkeä yritysten rahoitus ja ilmastotavoitteiden toimeenpano yhteen. Taksonomia sisältää toimiala- ja ympäristötavoitekohtaiset kriteeristöt sille, minkälainen liiketoiminta on ympäristön kannalta kestävää ja sen tavoitteena on näin edistää kestävämpää liiketoimintaa ja EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamista.

Taksonomialuokittelun osa-alueet ovat ilmastonmuutoksen hillitseminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, veden ja meren luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu, siirtyminen kiertotalouteen, saastuttamisen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu sekä ennallistaminen, joista kahdelle ensimmäiselle kriteeristöt on otettu jo käyttöön ja loput otetaan käyttöön vuoden 2023 aikana. Ensimmäisessä vaiheessa mukaan ovat valikoituneet finanssialan lisäksi toimialat, joiden toimintaa parantamalla saadaan Euroopan laajuisesti mittavimmat ilmastohyödyt, kuten energiantuotanto, jätehuolto, rakentaminen ja logistiikka.

1.1.2022 voimaan tullut asetus velvoittaa rahoituslaitoksia ja sijoitusalan ammattilaisia julkaisemaan tunnusluvut ympäristön kannalta kestävästä taloudellisesta toiminnasta koskien luotonantoa, sijoittamista ja vakuuttamista. Säädös siis edellyttää rahoituslaitoksia selvittämään rahoittamiensa kohteiden taksonomiakelpoisuuden. Kriteeristön tarkoituksena onkin tuoda sijoitusalan ammattilaisille selkeyttä ja läpinäkyvyyttä sekä suojata viherpesuväittämiä vastaan. Muiden kuin rahoitusalan yritysten, mukaan lukien työeläkeyhtiöt, on velvoitettu julkaisemaan tunnusluvut liikevaihdosta, pääomamenoista ja toimintakuluista liittyen ympäristön kannalta kestävään toimintaan.

Vaikka ilmoitusvelvollisuuden piirissä ovat tässä ensimmäisessä vaiheessa rahoitusalan lisäksi vasta vähintään 500 henkilöä työllistävät pörssiyhtiöt, ilmoitusvelvollisuus tulee vaikuttamaan välillisesti, ja pitemmällä tähtäimellä myöskin suoraan, kaikkiin rahoitusta nostaviin tai sitä tavoitteleviin yrityksiin. Taksonomian myötä mikään hanke tai investointi ei muutu investointikelvottomaksi, mutta taksonomialla on vaikutusta rahan saatavuuteen ja hintaan. Jo aiemmin asiakkaiden ja muiden sidosryhmien odotukset ovat ohjanneet yritysten toimintaa kestävämpään suuntaan mutta kestävän rahoituksen suunnitelman toimeenpanon ja taksonomian implementoinnin myötä kestävien sijoituskohteiden kysyntä kasvaa entisestään, mikä mahdollistaa ympäristön kannalta kestävästi toimiville yrityksille merkittävän kilpailuedun.

Vaikka pk-yritykset eivät vielä kuulu ilmoitusvelvollisuuden piiriin, pk-yritysten kannattaa huomioida ympäristökestävyys omassa toiminnassaan ja raportoida toimintansa ympäristövaikutuksista. Monet pk-yritykset toimivat suurempien yritysten toimitusketjussa ja oman toimintansa vaikutusten ilmoitusvelvollisuuden vuoksi suuret yritykset ovat kiinnostuneita toimittajiensa ja käyttämiensä palveluiden, tuotteiden tai komponenttien ympäristövaikutuksista. Näin ollen ympäristövaikutusten selvittäminen ja niiden pienentäminen ovat tärkeä kilpailutekijä myös pk-yritykselle. Toinen tärkeä näkökulma pk-yrityksen näkökulmasta tulee vastaan silloin, kun yritys hakee rahoitusta investoinnilleen. Tällöin rahoituslaitoksia sitova säädös vaikuttaa myös pk-yritykseen ja yrittäjien rahoitusehtoihin. Kriteeristö on myös pk-yritykselle selkeä ja läpinäkyvä tapa osoittaa uskottavasti toimintansa kestävyys. Suomalaisyrityksen kannattaa nähdä kestävä rahoitus ja siihen liittyvä luokittelua, kriteeristö sekä raportointi mahdollisuutena rakentaa kilpailuetua, kun kestävästi toimivien yritysten on mahdollista hyötyä paremmasta maineesta ja edullisemmista rahoitusvaihtoehdoista sekä monipuolistaa rahoituslähteitään.

Kiertotalouden liiketoimintamallit eroavat perinteisestä lineaarisesta liiketoimintamallista siten, että niissä materiaalien ja resurssien arvo pyritään säilyttämään kierrossa mahdollisimman pitkään. Lineaarinen liiketoimintamalli, jonka mukaan viime vuosikymmeninä on totuttu toimimaan, perustuu materiaalien ja tuotteiden kertakäyttöisyyteen ja OTA – KÄYTÄ – HÄVITÄ – ajatusmalliin, talouskasvu on sidottu luonnonvarojen käyttöön. Kiertotalouden liiketoimintamallit perustuvat uusiutuvien, kierrätettyjen tai kierrätettävien materiaalien hyödyntämiseen sekä toimintatapoihin, joiden avulla luonnonvaroja käytetään, hukataan ja hävitetään mahdollisimman vähän eli käytetään resursseja ja materiaalia mahdollisimman tehokkaasti. Kiertotalouden liiketoimintamallit ovat näin ollen omalta osaltaan vastaus luonnonvarojen ylikulutuksen taltuttamiseen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Ympäristö ei kuitenkaan ole ainoa, joka hyötyy kiertotalouden liiketoimintamalleista vaan kyse on kuitenkin nimenomaan talousmallista, joka hyödyttää myös yrityksiä taloudellisesti; Nousevien raaka-ainekustannusten, kiristyvien päästövähennysvaatimusten ja kasvavan resurssikilpailun myötä yritykset voivat varmistaa ja vahvistaa taloudellista kestävyyttään tehostamalla resurssien käyttöään kiertotalouden liiketoimintamallien mukaisesti.

Kiertotalouden mukaiset liiketoimintamallit jaetaan viiteen kategoriaan; uusiutuvuus, jakamisalustat, tuote palveluna, tuote-elinkaaren pidentäminen sekä resurssitehokkuus ja kierrätys. Yritys, jonka liiketoimintamalli perustuu materiaalien uusiutuvuuteen, pyrkii välttämään esimerkiksi fossiilisten (mm. muovi) materiaalien ja polttoaineiden käyttöä ja korvaamaan niitä biopohjaisilla ja kierrätettävillä materiaaleilla. Perinteisissä tuotteissa aikaisempien materiaalien korvaaminen biopohjaisilla tai kierrätettävillä materiaaleilla vaikuttaa yrityksen talouteen positiivisesti muun muassa brändin arvon nousun ja sekä raaka-ainekustannusten että jätekustannusten laskuna. Uusiutuvuuteen perustuva liiketoiminta luo myös kysyntää esimerkiksi uudenlaisille teknologioille ja materiaaleille sekä ravinnekiertoa edistäville palveluille.

Digitaaliset jakamisalustat mahdollistavat tuotteiden myynnin, uudelleenmyynnin ja vaikkapa vuokrauksen nopeasti ja helposti. Jakamisalustojen käyttäjät voivat myydä omaa tuotettaan tai palveluaan, joka muuten olisi käyttämättömänä tai hukattaisiin. Esimerkiksi vaikkapa käytetyn auton myynti tai mahdollisuus kimppakyytiin kuluja vastaan. Jakamisalustojen avulla valmistettujen tuotteiden ja kulutettujen luonnonvarojen käyttöaste kasvaa, mikä vähentää tarvetta neitseellisten luonnonvarojen käyttöön. Jakamisalustan omistaja ei yleensä omista myytävää tai vuokrattavaa tuotetta vaan ansaitsee keräämällä alustan käyttömaksuja ja komissiomaksuja. Alustan tarjoaja voi myös myydä alustaan liittyviä lisäpalveluja.

Tuote palveluna -liiketoimintamallissa luonnonvarojen käytön tehostaminen perustuu siihen, että kaikkien kuluttajien tai yritysten ei kannata omistaa kaikkia, mahdollisesti harvemmin käytettäviä tuotteita itse, vaan monet tuotteet kannattaa vuokrata tai liisata. Näin tuotteiden käyttöaste saadaan mahdollisimman korkeaksi ja yritys voi vuokrata saman tuotteen moneen kertaan sen sijaan, että myisi sen vain kerran. Asiakkaan kannalta vuokraaminen on halvempaa ja myöskin helpompaa kuin ostaminen omaksi, kun vastuu tuotteen toimivuudesta on tuotteen omistajalla. Yritys voi myöskin tuotteen vuokrauksen sijaan myydä suorituskykyä, jolloin asiakas ostaa tietyn toiminnon, jonka suorittaminen sujuu todennäköisesti näppärämmin palvelun toimittajalta, jolla on hyvä ymmärrys tuotteen käytöstä.

Tuote-elinkaaren pidentäminen onnistuu esimerkiksi tarjoamalla tuotteen huolto- ja korjauspalveluja tai suunnittelemalla tuote siten, että se on kestävämpi tai sen päivittäminen/muokkaaminen tai uudelleenvalmistaminen on mahdollista. Laadukkaat tuotteet ovat arvokkaampia, minkä vuoksi kappalemääräinen myynti on pienempi mutta yritys voi myydä lisäksi huolto-, korjaus- ja päivityspalveluja, joiden myötä tuotteet säilyttävät myös jälleenmyyntiarvonsa paremmin. Uudelleenvalmistuksella tarkoitetaan lyhyesti kuvattuna sitä, että tuotteen valmistaja kerää käytöstä poistetut tuotteet ja vaihtaa käyttökelvottomat osat uusiin tai korjattuihin osiin. Uudelleenvalmistetuille tuotteille myönnetään uutta tuotetta vastaava takuu, jonka myötä uudelleenvalmistettu tuote on laadukas mutta sen valmistuskustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin vastaavan uuden tuotteen.

Yrityksellä, jonka toiminnassa käytetään kierrätysmateriaaleja ja resurssit hyödynnetään tehokkaasti, on mahdollista laskea kulujaan monella tapaa; jätemaksujen väheneminen, raaka-ainetarpeen määrän väheneminen ja mahdollisesti halvemman ja ympäristöystävällisemmän materiaalin tunnistaminen tai omien tai kumppaneiden sivuvirtojen hyödyntäminen. Ympäristöystävällisen materiaalin hyödyntäminen vaikuttaa myös positiivisesti yrityksen brändiin. Materiaalin lisäksi myös yrityksen prosessia tai teknologiaa on mahdollista tehostaa ja hakea sitä kautta kilpailuetua sekä vähentää ympäristövaikutuksia.

Vihreälle siirtymälle ei varsinaisesti ole olemassa tarkkaa määritelmää, mutta vihreällä siirtymällä viitataan talouden rakennemuutokseen kohti hiilineutraalisti toimivaa yhteiskuntaa. Euroopan Unionin tavoite on olla täysin hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä ja Suomen tavoite on olla hiilineutraali yhteiskunta jo vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalilla tarkoitetaan toimintaa, joka ei lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, toisin sanoen toiminnasta ei aiheudu hiilidioksidipäästöjä lainkaan tai toiminnasta aiheutuneet hiilidioksidipäästöt on tasapainotettu eli kompensoitu sitomalla ilmakehästä vastaava määrä hiilidioksidia. Vihreän siirtymän tavoitteena näin ollen on hillitä ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen liikakäytön aiheuttamia maailmanlaajuisia ilmasto- ja ympäristökriisejä sekä sääolosuhteiden ääri-ilmiöitä, jotka tulevat vääjäämättä vaikuttamaan elämään ja toimintatapoihin kaikkialla maailmassa.

Vihreässä siirtymässä talouden kasvu ja ilmaston sekä ympäristön suojeluun liittyvät ratkaisut eivät ole keskenään ristiriidassa vaan päinvastoin tukevat toisiaan. Vihreässä siirtymässä talouden kasvun strategiat ja kilpailukyky perustuvat resurssitehokkuuteen ja innovatiivisiin, hiilineutraaleihin ratkaisuihin. Yritysten näkökulmasta vihreässä siirtymässä pyritään vauhdittamaan taloutta esimerkiksi kehittämällä vihreää teknologiaa ja fossiilittomia materiaaleja, innovoimalla uusia palveluja ja toimintamalleja sekä tehostamalla resurssien käyttöä. Erityisesti teollisuudessa ja liikenteessä fossiilittomien energialähteiden kehittäminen ja hyödyntäminen on tärkeä askel kohti hiilineutraaliutta. Täten vihreä siirtymä luo kysyntää uudenlaisille teknologioille ja palveluille sekä osaamiselle. Kiertotalouden liiketoimintamallien hyödyntäminen on oleellinen tapa vauhdittaa yrityksen siirtymistä kohti hiilineutraalia toimintamallia.

EU:n Green Dealin (2021) myötä hiilineutraalisuuteen pyrkimisestä vuoteen 2050 mennessä tuli lainvoimaisesti sitova vaatimus kaikille Euroopan Unionin jäsenmaille ja Green Deal sisältää tiekartan hiilineutraaliin Euroopan Unioniin. Vihreän siirtymän rakennemuutosta vahvistetaan erilaisilla alueellisilla, kansallisilla tai kansainvälisillä rahoituksilla. Rahoituksilla pyritään tukemaan esimerkiksi tutkimusta sekä uusien innovaatioiden kehittämistä ja markkinoille tuomista. Euroopan Green Dealin eli vihreän kehityksen ohjelman rahoitusta jaetaan erilaisten mekanismien kautta. Just Transition Foundation eli JTF-rahaston tarkoitus on tukea alueita ja toimialoja, joihin vihreän siirtymän mukainen rakennemuutos vaikuttaa eniten. JTF-rahoituksella halutaan varmistaa siirtymän oikeudenmukaisuus ja siirtymän vaikutusten tasapuolisuus. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaa on vahvan alkutuotannon ja Suomen ruokamaakunnan aseman myötä melko päästöintensiivinen, mistä syystä JTF-rahoitusta on jaettu myös Etelä-Pohjanmaalle. JTF -mekanismi on yksi osa EU:n Green Deal -rahoitusta.

Liiketoimintamallin määritelmiä on useita ja käsitteiden joukko voi olla jopa hieman sekava. Yleisesti liiketoimintamallilla pyritään kuvaamaan mitä tahansa liiketoimintaan liittyvää operatiivisesta toiminnasta strategioihin. Liiketoimintamalli pitää sisällään esimerkiksi sellaiset osa-alueet kuin ansaintamallin, johtamismallin ja asiakaslupauksen.

Tällä sivustolla viittaamme liiketoimintamallilla yksinkertaistetusti siihen, miten yritys luo arvoa ja ansaitsee toiminnallaan, eli MITÄ yritys tarjoaa, KENELLE yritys tarjoaa tuotteitaan tai palveluitaan ja MITEN tarjonta on käytännössä toteutettu. Tästä näkökulmasta keskiössä ovat asiakkaalle annettu arvolupaus, asiakaskohderyhmät ja heille suunnatut tuotteet ja palvelut sekä niihin liittyvät materiaalit ja resurssit sekä yrityksen tapa toimia, kuten esimerkiksi jakelu- ja palvelumallit.

Pääset tutustumaan artikkeliin täältä: Mitä nämä käsitteet tarkoittavat

Lista on julkaistu alun perin vuonna 2016 mutta sitä on päivitetty viimeksi vuonna 2019.

Tutustu termistöön täältä: Kiertotalouden termipankki

Pääset lukemaan kiertotaloussanastoa täältä: Kiertotaloussanasto

Tutustu Suomen tekstiili ja Muoti Ry kokoamaan termistön täältä: Tekstiilien kiertotalouden termit

Tutustu termipankkiin: Tieteen termipankki, luokka: kiertotalous

Tutustu termistöön: Kiertotaloustermistöä